Tapahtumia     Fanituotteita     Vuoden Äippä     Blogi     Galleria     Linkkejä     Keskustelualue     Yhteydenotto


Opaspentuperheet Facebook-linkki

Pentukoulu Tampereen Tallipihan alueella

04-03-2020

Hienosti koirat asettuivat yhteiskuvaan

Harjoittelimme 3. maaliskuuta 2020 koiran hallintaa eri tavoin toisten koirien ja ihmisten ohittamis/kohtaamistilanteissa ohi kävellen, kiemurrellen, kulman takaa esiintulevan, luokse tulevan juttua haastavan ihmisen,KOtiläksyiksi saimme mm. istumassa/paikallaan odottelun harjoittelemista

 Olipa taas kiva treeni, vaikka ilma oli jäätävän kylmä! 

Verenluovutukseen opaspennun kanssa

28-02-2020

Uusille perheille tiedoksi: meillä on siis oma 'Veriryhmä', jonka piikkiin voi käydä luovuttamassa (aikaa varatessa ja/tai ilmoittautuessa kannattaa sanoa maaginen sana 'Opaskoirat'). 

Muutama vuosi sitten saimme SPR:n Veripalvelujohdolta opaspennuille erityisluvan ottaa ne mukaan verenluovutustilaisuuksiin, tapahtui ne sitten veripalvelutoimistoissa tai kiertävissä verenluovutuspisteissä. Pennut voi näin tutustuttaa 'labrassakäyntiin', joka monelle käyttäjälle ja koiralle uusi ja jännä koettelemus. Ehtona, että ajanvaraus tehdään puhelimitse ennakkoon ko toimiston kanssa. Piikkiin voi luovuttaa, vaikkei olisi pentua/opasta mukanaan. Kaikki kynnelle kykenevät mukaan! https://www.sovinkoluovuttajaksi.fi/


Opaspentukerhon kokous

28-02-2020

Opaspentukerhon vuosikokous on pidetty 28.2.2020 Ylöjärvellä. 

Vuoden äipän valinta julkaistaa 29.4.2020. Pentukerhon kesäpäivä vietetään elokuussa Kangasalla Lihasulan kyläkoululla. Tarkka päivi ilmoitetaan heti kun se varmistuu.

Hannele Tyrväinen ilmoitti luopuvansa paikastaan ja tilalle valittiin Helsingin seudulta Elinan Suoranta. Muut jatkavat toimintaa.

Koiran treenausta ja sattumuksia

28-12-2019

Nyt se on edessä. Treeni kaverit, ja minäkin hoen itselleni...ole rauhallinen, pysy rauhallisena, älä jännitä, koira kyllä osaa. Että mikä on edessä? No se hypokoiran käytöstesti.


Kun se on suoritettu, pääsemme Daran kanssa noin puolen vuoden seurantajaksolle, ja sen jälkeen loppukokeeseen.
Jos ja kun käytöstesti menee läpi, Darasta tulee ”liivijengiläinen”. Keltainen treenihihnamerkki muuttuu sinisiksi työliiviksi. Ikäänkuin virallisemmaksi merkiksi koiran tulevasta ammatista.


Viimeksi treeneissä tuskailin testiä, ja meidän ihqu (huom. osaan nuorisokieltä, kun lapsenlapsi on 12 v) treeniope Niemisen Sari kertoi omista kokemuksistaan, kun he treenasivat pelastuskoiria. Pelastuskoira kokeeseen kuuluu tietenkin ihmisen etsiminen, ja hän itsekin on ollut maalimiehenä.


Sarilla oli ollut täysin mustat vaatteet ja huppu päässä. Hän oli kiivennyt puuhun (kuulemma silloin vielä pääsi puuhun helpostikin), ja hän oli kyköttänyt oksalla kuin musta korppi.
Metsässä oli liikkunut muitakin kun koiraväkeä.  Henkilö oli kulkenut sen puun alta, missä Sari istui oksalla, ja Sari oli kohteliaana ihmisenä huutanut että ”hyvää iltaa”.  Voi vain kuvitella sen henkilön mielentilan, kun korkealta puusta kuuluu korppimainen ”hyvän illan” huuto huppupäiseltä mustalta hahmolta. Ohikulkija oli mennyt lujaa poispäin.


Yksi harjoitus oli ollut armeijan alueella, ja armeijan omat harjoitukset piti olla jo ohi. Sari oli lähettänyt pelastuskoiransa eteenpäin, ja olihan haukku alkanut kuulua. Hänen mentyä paikalle, oli löytynyt potero, ja siellä oli pilkottanut vapiseva kypärä. Kuopassa oli istunut pienehkö sotilaspoika, joka ei ollut pelastuskoira porukkaa. Poikaparka oli varmasti pelästynyt, kun suuri Picardien paimenkoira oli haukkua louskuttanut ilmaisua poteron yläpuolella hampaat vilkkuen.


Hypokoirien käytöskoe ei ole ihan niin rankka, kuin esim. pelastuskoirilla. Ne suorittavat BH-kokeen ennen kuin jatkavat eteenpäin urallaan muine kokeineen.


Minulle on ihan tarpeeksi vaikeaa saada nuori labrador pysymään venkoilematta ja hyppimättä, kun sitä joku ”tutkii ja kopeloi”. Jotenkin se vaan tuntuu joskus mahdottomalta yhtälöltä tuon vieterikintun kanssa.


Ex-opas Femma tuurasi Daraa tottelevaisuus treeneissä Daran perhesuunnitteluaikojen takia, ja täytyy sanoa, että kyllä 9-vuotias eläkeläisopaskoira on helppo tapaus tottelevaisuudessa.  Harmittava takaisku, kun hypokoirakoulun opettajat sanoivat aikoinaan, että huomaavat kyllä ruskean ja mustan labbiksen eron testissä, ja mikrosirukin luetaan ensin, jotta turha yrittää mitään kepulikonsteja :)

Lupasin treenikavereille, että juhlat pidetään tammikuun puolenvälin testipäivän jälkeen skumpan kanssa, tuli se skumppa sitten onnistumiseen tai epäonnistumiseen... mutta hyvin maistuu... ainakin minulle :)


Arja Makkonen


   Hypokurssin häirikkökoira

 Treenien jälkeen paras koira pääsi kahvilaan 
 Noin pitää seistä, neuvoo opettaja Sari

Valkon Monitoimitalolla tapahtuu

20-10-2019

Loviisan Diabetesyhdistyksen puheenjohtaja Tytti Eriksson järjesti  Valkon Monitoimitalolla 16.10. tilaisuuden, jossa oli mahdollisuus tutustua hypokoiriin. Hypokoirahan on diabeetikon avustajakoira, joka ilmaisee matalan ja korkean verensokerin ennenkuin diabeetikkositä itse tuntee.

Kotkalainen sairannhoidon lehtori Salla Halinen oli lupautunut tulemaan paikalle ja kertomaan hypokoirista. Hän on itse kouluttanut oman hypokoiransa. Stabijhoun Hani on korvaamaton apu esimerkiksi oppituntien aikana.Tunneilla opettaja ei välttämättä muista tai kerkeä tarkastamaan verensokereitaan.  Paikalla oli myös opiskeleva hypokoiran alku labradorinnoutaja Dara. Daralla on vielä reilu vuosi opintietä edessä, mutta taival on alkanut hyvin.

Vaikka yleisöä oli paikalle vain kourallinen, tilaisuudessa oli hauska ja lämmin tunnelma. Yleisön joukossa oli myös opaskoira Diiva emäntineen. Ei heillä kummallakaan ole diabetesta,  mutta Diiva on hyvänä esimerkkinätyökoirasta pikku Daralle. Yhteisillä kauppareissuilla Daran äyttää seuraavan Diivan käytöstä tosi tarkasti.

Diabetesillassa kahvittelun aikana keskustelu oli varsin vilkasta ja antoisaa. Salla Halinen kertoi lasten ja aikuisten diabeteksen hoidosta, ja kyllä todettiin, että nykyisin diabeteksen hoito on suhteellisen helppoaverrattuna aikaisempaan.

Päädyttiin muistelemaan diabeteksen hoidon aikaisempia vaiheita. Muistot herättivät hilpeyttä tautia kauemmin sairastaneiden keskuudessa.
Esimerkiksi persiljan varsien pureskelu välipalana, tai varsinainen gurmee oli ison kattilallisen keittäminen pinaattiakeittoa veteen, jota sitten riitti useammaksi päiväksi diabeetikon ateriaksi. Joissakin hyvin vanhoissa oppaissa oli ohje, että diabeetikontulee syödä vaaleaa leipää koska se sulaa paremmin.

Nähtiin myös, jos ei ehkä ihan maailman ennätys, niin ainakin lähellä Suomen ennätystä oleva korkean verensokerin merkkaus.  Kahvin ja kakun jälkeen otettiin muutamia valokuvia, ja kun hypokoira ja opiskelija poseerasivat emäntineen, hypokoira Hani ja opiskelija Dara merkkasivat Sallan korkean sokerin lähes yhtäaikaa. Häntä tönittiin kirsut kurtussa molemminpuolin jalkoihin samaan aikaan.

Salla totesi, että huima oli tunne, ja ei sitä joka päivä tapahdu että kaksi hypokoiraa ilmaisee samaan aikaan sokereita yhdelle henkilölle.

Arja Makkonen


    Arja, Dara, Hani ja Salla

  Salla ja Hani

  

Salla, Hani ja Olivia tyttönen

Pentukerhon blogi on sivu, johon kuka tahansa "bloggari" voi kirjoittaa enemmän tai vähemmän säännöllisesti opaspentuihin liittyviä juttuja. Blogissa voidaan julkaista sisältöä tekstin lisäksi myös kuvia. Blogiteksteihin on kenellä tahansa myös kommentointimahdollisuus.

Blogin kommentointikin toimii taas.