Tapahtumia     Fanituotteita     Vuoden Äippä     Blogi     Galleria     Linkkejä     Keskustelualue     Yhteydenotto


Opaspentuperheet Facebook-linkki

Dara pohtii

21-01-2019

Olen kasvanut niin isoksi, että veivät minut jo kauppaan. Eivät myydäkseen, mutta se on  sitä sosiaalistamista. Niillä (isäntäväki) oli paksu froteepyyhe ja pesulappuja mukana lattiaa varten, kun minun pohjaventtiili ei vielä täysin pidä. Kaupan henkilökunta tosin sanoi, että he osaavat siivota, mutta ne (isäntäväki) päästivät ensin minut vain kassojen ulkopuolelle, ettei kenenkään tarvisi siivota. Piakkoin kierretään koko kauppa kuulemma. Kyllä minua ihailtiin, olen söpö, suloinen, kaunis.


Emäntä ei yöllä ole ihan täysin samaa mieltä, etenkään silloin kun herätän hänet ja pyrin ulos klo 2 aamuyöstä.  Aamulla siten viiden jälkeen on taas kauhea kiire pihalle. Pakkohan minut on viedä, muuten astuvat lätäkköön. Kuulemma tuntuu ihan yhtä ilkiältä, oli lätäkkö lämmin tai kylmä.
Yhtä sisarustani sanotaan nimellä "Kusiluuta". Minä olen Pissa-Liisa. Olenhan vielä aika pieni,  saan toisen rokotuksen tammikuun lopulla.
Käyn  pentukoulua Kymen Koirapalvelussa Ummeljoella. Salla Vornanen on meidän ope, minusta hän on kyllä enemmän emännän kouluttaja.  Hän neuvoi, että minun pitää istua joka kerta, ennen kun saan jotakin himoittavaa kuten lelun, makupalan tai huomiota. Salla myös kävelytti minua ulkona, ja näytti emännälle miten toimitaan.


Minun emäntä ei ikinä pysty käymään polvilleen yhtä ketterästi kuin ope, eikä emäntä taitaisi päästä ylöskään kun auttamalla. Hänen tulee kumartua, koska olen vielä niin matalalla. Aika ketterästi se kyllä kumartuukin, vähän liiankin, etenkin jos en tee miten pitäisi.
En sisälläkään koulutunnin aikana rimpuillut yhtään kun ope piti minua sylissä ja opasti miten koiraa käsitellään sylissä. En uskaltanut panna vastaan.


Sinin Diivaa olen piinannut  sopivasti. On hauskaa  kun he tulevat meille Sinin kanssa kyläilemään.  Hyvin osaa Diiva-tätikin äristä isosisko Femman kanssa minulle, ja sitten juostaan peräkanaa isännän linkoamia koirapolkuja pitkin puutarhassa. Diiva on nopein. Femma "The Dog" antaa aiemmin periksi. Ei kuulemma parin kilon pudotus tekisi sille pahaa. Vaikea juttu, kun minä saan kolme kertaa päivässä sapuskaa...lällällää. Emäntä kyllä antaa porkkanaa Femmalle, joskus nokareen jauhelihaa samaan aikaan.  Naapurin Håku-sedän haukku ensin pelotti, nyt jo uteliaana katselen naapuriin päin. Håku-setä on kookas, ja sillä on isot pystyt korvat. Itse en hauku, se on kuulemma hyvä asia.
Hypokoira kouluun menen maaliskuun lopulla, ja sitten alkaakin tositoimet. Kunhan tuo emäntä nyt ensin saa minut jonkunlaisille tavoille, niin kehtaa paremmin viedä minut sinne.


Minulle se on ihan sama missä hypin ja riehun. Ne temput kuulemma karsitaan pois, sanovat kotona, eikä millään hellittelyäänellä. Silloin heittäydyn selälleni ja näytän söpöltä.


Kaiken kaikkiaan olen oikein lupaava hypokoiran alku. Veskukin kehui minua kun käytiin näyttäytymässä, ja Vesku kyllä tietää.


Arja Makkonen


   Daran söpöily kuva


 Diiva ja Dara koirapolulla.
  Pentukoulussa istumassa

  Salla ja Dara pentukoulussa





Kirjoita kommentti





Pentukerhon blogi on sivu, johon kuka tahansa "bloggari" voi kirjoittaa enemmän tai vähemmän säännöllisesti opaspentuihin liittyviä juttuja. Blogissa voidaan julkaista sisältöä tekstin lisäksi myös kuvia. Blogiteksteihin on kenellä tahansa myös kommentointimahdollisuus.

Blogin kommentointikin toimii taas.