Tapahtumia     Fanituotteita     Vuoden Äippä     Blogi     Galleria     Linkkejä     Keskustelualue     Yhteydenotto


Opaspentuperheet Facebook-linkki

Koiran treenausta ja sattumuksia

28-12-2019

Nyt se on edessä. Treeni kaverit, ja minäkin hoen itselleni...ole rauhallinen, pysy rauhallisena, älä jännitä, koira kyllä osaa. Että mikä on edessä? No se hypokoiran käytöstesti.


Kun se on suoritettu, pääsemme Daran kanssa noin puolen vuoden seurantajaksolle, ja sen jälkeen loppukokeeseen.
Jos ja kun käytöstesti menee läpi, Darasta tulee ”liivijengiläinen”. Keltainen treenihihnamerkki muuttuu sinisiksi työliiviksi. Ikäänkuin virallisemmaksi merkiksi koiran tulevasta ammatista.


Viimeksi treeneissä tuskailin testiä, ja meidän ihqu (huom. osaan nuorisokieltä, kun lapsenlapsi on 12 v) treeniope Niemisen Sari kertoi omista kokemuksistaan, kun he treenasivat pelastuskoiria. Pelastuskoira kokeeseen kuuluu tietenkin ihmisen etsiminen, ja hän itsekin on ollut maalimiehenä.


Sarilla oli ollut täysin mustat vaatteet ja huppu päässä. Hän oli kiivennyt puuhun (kuulemma silloin vielä pääsi puuhun helpostikin), ja hän oli kyköttänyt oksalla kuin musta korppi.
Metsässä oli liikkunut muitakin kun koiraväkeä.  Henkilö oli kulkenut sen puun alta, missä Sari istui oksalla, ja Sari oli kohteliaana ihmisenä huutanut että ”hyvää iltaa”.  Voi vain kuvitella sen henkilön mielentilan, kun korkealta puusta kuuluu korppimainen ”hyvän illan” huuto huppupäiseltä mustalta hahmolta. Ohikulkija oli mennyt lujaa poispäin.


Yksi harjoitus oli ollut armeijan alueella, ja armeijan omat harjoitukset piti olla jo ohi. Sari oli lähettänyt pelastuskoiransa eteenpäin, ja olihan haukku alkanut kuulua. Hänen mentyä paikalle, oli löytynyt potero, ja siellä oli pilkottanut vapiseva kypärä. Kuopassa oli istunut pienehkö sotilaspoika, joka ei ollut pelastuskoira porukkaa. Poikaparka oli varmasti pelästynyt, kun suuri Picardien paimenkoira oli haukkua louskuttanut ilmaisua poteron yläpuolella hampaat vilkkuen.


Hypokoirien käytöskoe ei ole ihan niin rankka, kuin esim. pelastuskoirilla. Ne suorittavat BH-kokeen ennen kuin jatkavat eteenpäin urallaan muine kokeineen.


Minulle on ihan tarpeeksi vaikeaa saada nuori labrador pysymään venkoilematta ja hyppimättä, kun sitä joku ”tutkii ja kopeloi”. Jotenkin se vaan tuntuu joskus mahdottomalta yhtälöltä tuon vieterikintun kanssa.


Ex-opas Femma tuurasi Daraa tottelevaisuus treeneissä Daran perhesuunnitteluaikojen takia, ja täytyy sanoa, että kyllä 9-vuotias eläkeläisopaskoira on helppo tapaus tottelevaisuudessa.  Harmittava takaisku, kun hypokoirakoulun opettajat sanoivat aikoinaan, että huomaavat kyllä ruskean ja mustan labbiksen eron testissä, ja mikrosirukin luetaan ensin, jotta turha yrittää mitään kepulikonsteja :)

Lupasin treenikavereille, että juhlat pidetään tammikuun puolenvälin testipäivän jälkeen skumpan kanssa, tuli se skumppa sitten onnistumiseen tai epäonnistumiseen... mutta hyvin maistuu... ainakin minulle :)


Arja Makkonen


   Hypokurssin häirikkökoira

 Treenien jälkeen paras koira pääsi kahvilaan 
 Noin pitää seistä, neuvoo opettaja Sari


 



Kirjoita kommentti





Pentukerhon blogi on sivu, johon kuka tahansa "bloggari" voi kirjoittaa enemmän tai vähemmän säännöllisesti opaspentuihin liittyviä juttuja. Blogissa voidaan julkaista sisältöä tekstin lisäksi myös kuvia. Blogiteksteihin on kenellä tahansa myös kommentointimahdollisuus.

Blogin kommentointikin toimii taas.