Opaspentuperheet Facebook-linkki

Perussivut

Tapahtumia

Fanituotteita

Vuoden Äippä

Blogi

Galleria

Linkkejä

Keskustelualue

Yhteydenotto

Mobiiliversio


Valkon Monitoimitalolla tapahtuu

20-10-2019

Loviisan Diabetesyhdistyksen puheenjohtaja Tytti Eriksson järjesti  Valkon Monitoimitalolla 16.10. tilaisuuden, jossa oli mahdollisuus tutustua hypokoiriin. Hypokoirahan on diabeetikon avustajakoira, joka ilmaisee matalan ja korkean verensokerin ennenkuin diabeetikkositä itse tuntee.


Kotkalainen sairannhoidon lehtori Salla Halinen oli lupautunut tulemaan paikalle ja kertomaan hypokoirista. Hän on itse kouluttanut oman hypokoiransa. Stabijhoun Hani on korvaamaton apu esimerkiksi oppituntien aikana.Tunneilla opettaja ei välttämättä muista tai kerkeä tarkastamaan verensokereitaan.  Paikalla oli myös opiskeleva hypokoiran alku labradorinnoutaja Dara. Daralla on vielä reilu vuosi opintietä edessä, mutta taival on alkanut hyvin.

Vaikka yleisöä oli paikalle vain kourallinen, tilaisuudessa oli hauska ja lämmin tunnelma. Yleisön joukossa oli myös opaskoira Diiva emäntineen. Ei heillä kummallakaan ole diabetesta,  mutta Diiva on hyvänä esimerkkinätyökoirasta pikku Daralle. Yhteisillä kauppareissuilla Daran äyttää seuraavan Diivan käytöstä tosi tarkasti.

Diabetesillassa kahvittelun aikana keskustelu oli varsin vilkasta ja antoisaa. Salla Halinen kertoi lasten ja aikuisten diabeteksen hoidosta, ja kyllä todettiin, että nykyisin diabeteksen hoito on suhteellisen helppoaverrattuna aikaisempaan.


Päädyttiin muistelemaan diabeteksen hoidon aikaisempia vaiheita. Muistot herättivät hilpeyttä tautia kauemmin sairastaneiden keskuudessa.
Esimerkiksi persiljan varsien pureskelu välipalana, tai varsinainen gurmee oli ison kattilallisen keittäminen pinaattiakeittoa veteen, jota sitten riitti useammaksi päiväksi diabeetikon ateriaksi. Joissakin hyvin vanhoissa oppaissa oli ohje, että diabeetikontulee syödä vaaleaa leipää koska se sulaa paremmin.

Nähtiin myös, jos ei ehkä ihan maailman ennätys, niin ainakin lähellä Suomen ennätystä oleva korkean verensokerin merkkaus.  Kahvin ja kakun jälkeen otettiin muutamia valokuvia, ja kun hypokoira ja opiskelija poseerasivat emäntineen, hypokoira Hani ja opiskelija Dara merkkasivat Sallan korkean sokerin lähes yhtäaikaa. Häntä tönittiin kirsut kurtussa molemminpuolin jalkoihin samaan aikaan.

Salla totesi, että huima oli tunne, ja ei sitä joka päivä tapahdu että kaksi hypokoiraa ilmaisee samaan aikaan sokereita yhdelle henkilölle.

Arja Makkonen



    Arja, Dara, Hani ja Salla

  Salla ja Hani

  Salla, Hani ja Olivia tyttönen





J-pentueen 8 kk välitestipäivä

20-10-2019

 J-pennut täyttivät 19.10.19 8 kk ❤️. Pennuilla oli 19.9 opaskoirakoulun 8 kk iän välitestipäivä.

Me hoitoperheet saimme kahvitella ja vaihtaa kuulumisia kun Janne ja Hannele testasivat. Täytettiin ensin kyselylomake ja kerrottiin kuulumiset, havainnot ja kokemuksemme. 

Janne oli kansainvälisellä työmatkallaan kuullut näiden J-pentujen Harrow isästä. Varsin hieno ja ylistetty persoona.

Näimme ikkunasta muutaman testitilanteen ja sain otettua kuvat ikkunan läpi. Häiriökoiran kohtaaminen, eri alustojen läpi kulkemisen ja vetolujuuden testaamisen näimme. Testin jälkee saimme henkilökohtaisen palautteen.

Yhteispalautteessa saimme kuulla kaikkien olevan hyvässä kasvussa ja ovat kuulemma hyvin tasainen pentue, vaikka testistä puuttui 2 projektikoiraa Kainuusta. Paikalla siis 4/6.

Kukaan ei ollut myöskään ihmeissään valjaista kun ne päälle laitettiin. 



Kävelyllä muiden Opaspentujen kanssa.

20-10-2019

 Käytiin opaspentujen kanssa katsomassa Tampereen uuden Ranta- Tampellan ilmettä.... Olipa sinne kaunis kävelytie ihan Näsijärven rannassa, jossa päivänkakkaratkin vielä kukki. Asuinalueen läpi kulkeva kanava oli kaunis ja luo alueelle hienostuneen sävyn. 

Hassuteltiin myös lapurintissä joka on Näsipuistossa. Ihania kapeita käytäviä. Lopuksi vielä kahvihetki Tallinpihalla kahvilassa. Poistuessa saimme kehuja koirien käytöksestä.

Ihana ilma teki lenkkeilystä nautinnollisen. 


Koira hyötynä

03-09-2019

Hei, 

läksit taas kun hauki kaislikosta, sinun koira jäi !

Mikä toi MAA-HAAAN on, hautaako kaivat koiralle, ei se tuolla äänellä maahan mene!

Älä tuijota sitä koiraa taaksesi, sen pitää olla sivulla!

Kohta juokset kenttää ympäri...ilman koiraa...älä vaadi siltä sellaista mitä se ei ole oppinut!

Älä tuijota sitä koiraa !

Ulkopuolinen saattaa ihmetellä mitä oikein tapahtuu. Koirakot siellä vain harjoittelevat tottelevaisuutta. Haminalainen Sari Nieminen ohjaa koirien omistajia kouluttamaan koiriaan oikein, eli positiivisesti ja rauhallisesti. Joskus hän on sen näköinen että ”Mission Impossible”.

Miten Sari päätyi tämän porukan treenien ohjaajaksi? Kaikki alkoi siitä kun pieni musta labradorinnoutaja ei ollutkaan enää se suloinen pikku pallero, vaan se riehui ja oli todellinen... ei prinsessa... vaan riiviö. Haminalaisen Arja Makkosen kymmenkuisesta labradorinnoutaja Darasta on tulossa diabeetikon avustaja- eli hypokoira. Varsinaiseen työhönsä hypokoirat koulutetaan Raaseporissa Hypokoira Ry:n kursseilla. Koulutus kestää puolestatoista vuodesta kahteen vuoteen lähipäivineen osa-sekä loppukokeineen.  Siellä koulutus on myös positiivista ja hauskaa.

Koulutukseen kuuluu käytöstesti, joka vaatii paljon sosiaalistamista ja tottelevaisuusharjoittelua. Vaikka oli käyty pentukouluja, niin eipä se vielä ollutkaan varmaa kun sanoi ”istu”, että se riiviö olisi istunut. Ehei, se vaan venkoilee ja on ketku.Somessa Hamina palstalla esitettyyn kysymykseen, onko ketään, joka voisi olla lievähkösti liikuntavammaisen vanhan rouvan kaverina treenaamassa koiraa yhteiskuntakelpoiseksi, vastasi parikymmentä vuotta pelastuskoiria (ja muitakin koiria) kouluttanut haminalainen Sari Nieminen. Hän otti Daran, ja etenkin Daran emännän tottelevaisuuskoulutukseen. Sarilla on itsellä kaksi Picardienpaimenkoiraa jotka ovat mukana harjoituksissa. Osaavat mokomat käyttäytyä hienosti, toteaa nimimerkki kateellinen.

Tuttavapiirissä löytyi koirakoita, jotka kiinnostuivat Sarin treeneistä. Nyt porukkaan kuuluu Porvoon poika Toni Virta ja vuotinen seefferi Pimu, Pimu on jo menestynyt näyttelyissä. Siltakyläläinen Mirka Talvitie ja Picardi-Keke ovat Sarin vanhoja tuttuja koirakentiltä. Loviisasta on Tytti Eriksson ja paimenkoira-mix Ani, joka on myös tuleva hypokoira.Salla Halinen on Kotkasta, ja hän on kouluttanut itselleen Stabijhound Hanista hypokoiran. Sallan tyttären, Natalia Laurinantin labradorinnoutaja Nala treenaa noutajien metsästyskokeisiin, ja hänen stabijhoud Diva on myös mukana harjoituksissa silloin tällöin..Näin töissä olevat koirat voivat ylläpitää sosiaalisia taitojaan ja nuoremmat oppivat niitä. Koirilla ei ole mitään hätää harjoituksissa jos vaikka jalka linksahtaa. Salla on sairaanhoidon lehtori, niin apu on lähellä. Luultavasti ihmisillekin saa apua tarvittaessa.

Viikottain kokoonnutaan Pyhtään seudulle harjoittelemaan, koska se on sopivasti Loviisa-Hamina puolimatkan krouvina.Koirat tarvitsevat treenausta erilaisissa paikoissa, ja lupa harjoitteluun saatiin Pyhtään ABC:n pysäköintialueella ja Pyhtään Seurakunta antoi luvan kirkon pysäköintipaikan käyttöön. Iso kiitos heille! Kaikki eivät myönnä hyötykoirillekaan harjoittelupaikkoja, mutta Sarin kanssa pääsemme Kaakon Käyttökoirat ry:n raunioradan tottelevaisuuskentälle. Siellä voi vaikka leikkiä piilosta koiran kanssa, kentällä on niin monia paikkoja josta koira voi etsiä ihmistä.

On upeaa kuinka moneen meidänkin porukan koirista on: etsivät kadonneita, pelastavat vedenvarasta, suojelevat, ilmaisevat hypo-ja hyperglygemiaa, noutavat riistaa, jäljestävät haavoittuneita eläimiä, luetteloa voisi jatkaa...ei niitä turhaan hyötykoiriksi sanota.

Arja Makkonen




   



Opaspentukerhon kesäpäivä Porvoon Partiopoukamassa 10.8.2019

11-08-2019

Lauantain opaspentukerhon tapahtuma = Kesäpäivä Porvoon partiopoukamassa alkoi klo 12. Paikalla oli 29 kaksjalkaa ja 20 opaskoiraa (pentuja, oppaita, siitoskoira, uranvaihtaja ja eläkeläisiä). 

Ensin nostimme lipun salkoon perinteisellä siniristilippumme. Esittäydyimme ja kuulimme Marjalta pienen historiikin Partiopoukamasta. Nostimme maljan tapahtumalle ja pentukerhon kunniajäsen valinnalle (Juha Herttuaiselle). Pienen odottelun jälkeen ruokailimme. Jälkiruoan jälkeen lähdimme yhteislenkille alueen saunarantaan ja kallioille jossa koirat saivat juosta vapaina. Lenkkimme jälkeen oli kahvihetki, kaikkine herkkuineen.

Päivä meni nopeasti ja saimme kuulla monen monta koiratarinaa ja hyviä vinkkejä karvanlähtöön. Puhumattakaan niistä muista ihanista juttutuokioista