Opaspentuperheet Facebook-linkki

Perussivut

Tapahtumia

Fanituotteita

Vuoden Äippä

Blogi

Galleria

Linkkejä

Keskustelualue

Yhteydenotto

Mobiiliversio


Iloista joulua ja karvaista uutta vuotta 2019!

30-12-2018

Kiitos sinulle, arvon Kaveri, että olet tassutellut matkassamme ja toivomme, että saamme olla osana seikkailuitasi myös ensi vuonna. Lähdemme nyt joulun viettoon ja käperrymme omien ihmistemme viereen nauttimaan herkuista sekä loputtomista rapsutuksista. Oikein ihanaa jouluaikaa kaikille!

Tontut liikkuvat hiljaa, ajatellen, tuumien. Lumi on kateissa.
Jouluun on lyhyt harppaus –joku kiirehtii ehtimättä, toinen ehtien;kolmas pysähtyy etsien hetken keskellä.
Joulu tulee jokaiselle yhtä aikaa.

–SatuPusa-

Vuoden vaihde on lähempänä, kun huomaammekaan. 


Rohkea rokan syö

29-11-2018

Rohkea rokan syö, ja uhkarohkea koulun kalakeiton, sanottiin aikoinaan. Oli se kalakeitto kyllä sellaista, että rohkeutta vaati sitä syödä.


No niin, tämä nykyinen rohkeus ilmenee siinä, että meillä on nyt uusi koiranpentu, musta labbispentu Dara. (Mysis LLoretta)
Dara syntyi 3.10-18 Mysis-Kenneliin Ouluun, ja se muutti 23.11.-18  meille.  Darasta on tarkoitus kouluttaa hypokoira, ja olen ikuisesti kiitollinen pennun kasvattajalle, kun hän  auttoi pennun valitsemisessa. Pentueessa on viisi  tyttöä ja kolme poikaa.


On sanottava että "isosisko" Femma ei taaskaan tuntenut kovin suuria sisarellisia tunteita kun Dara tuli kotiin. Meidän eläinlääkärihän aikoinaan sanoi kun meille tuli uusi pentu,  että koira-ihmiset ovat ihmisrotu joka ei ikinä opi. Dara on nyt pentu nro 17, eikä vieläkään ole opittu.


Sini kävi Diivan kanssa katsomassa "vauvaa", ja on sanottava, että hieman meitä hymyilytti, kun "Diiva-täti" juoksi ensin pnetua karkuun. Pian Diiva myös oppi, että murahtelemalla sen saa karkotettua ainakin hetkeksi.  Täytyy kyllä sanoa, että pennun itsetunto on kohdillaan kun kaksi isoa labbista sille murisi molemmin puolin,  ja se vaan sinnikkäästi meni  uudelleen lähelle, ja tökki mahan alustaa, josko maitohörppy irtoaisi.
 Dara taitaa luottaa täysin omaan söpöyteensä.


Nyt Femma jo leikkii sen kanssa. Pentu roikkuu lelussa, ja Femma vetää sitä nahkoineen päivineen ympäri lattiaa, murina kuuluu asiaan.


Daran "hypokoirakoulu pennuille" alkaa maaliskuussa, ja sinne on tarkoitus hypätä mukaan. Nyt vielä opetellaan yhteiseloa, ja etenkin sisäsiisteyttä, mutta pikkuhiljaa joitakin perusasioita voi leikin varjolla alkaa tulevaa ammattia varten Daralle opettamaan. Ja takaan, että Väkeväisen Vesku opaskoirakoulla saa lukemattomia puheluita enonsa emännältä täältä Haminasta :)


Lupa tuli myös paikallisiin K-Marketteihin mennä katsomaan suurta maailmaa. Toistaiseksi mennään lyhyille vierailuille vain sylissä, mutta kunhan rokotuksia on tullut  ja pohjatulppa alkaa pitämään, niin vierailuita kaupoille pidennetään. 

Arja Makkonen

   Dara, tuleva hypokoira : Hyvin sopii keltainen koulutushihna jo seitsemän viikkoiselle Daralle


  Sini ja Dara : Sini pentu sylissä sohvalla, ja Femma  ja Diiva mulkoilevat lattialla istuen

  Dara ja Femma : iso ja pieni rintarinnan syömässä


Suomen opaskoirakoululla pennut odottavat hyvää perhettä

17-10-2018

Suomen opaskoirakoululla olisi hoitoperheitä tarvitsevia pentuja, luovutus marraskuun puolessa välissä.
Yhteydenotto Saaralle, Suomen Opaskoirakoulu.


Opas Diivan tuleva työmaa on aluillaan

11-10-2018

Ei, ei Diiva ole ryhtymässä uranvaihtajaksi, ja ehkä on  liian aikaista muutenkin hehkuttaa, mutta sitähän sanotaan että suu puhuu sydämen kyllyydestä. 
Meille on tulossa vauva...siis tarkoitan koiravauvaa. Vävyn mielestä lapsenlapsia on riittävä määrä, mutta kyllähän niitäkin  aina yksi lisää  mukaan mahtuisi, täytyykin vävyä vähän neuvoa... Ai niin pitää pysyä asiassa :)
Meidän Femman emon kotikenneliin on tulossa vauvoja. Jos kaikki menee kuten pitää, pentuja syntyy marraskuun puolessa välissä. 
Se että tein päätöksen aloittaa alusta hypokoiran koulutuksen, johtuu syyskuussa Haminan diabetesillassa vierailulla olleesta hypokoira Hanista. 
Hani on kotkalaisen Salla Halisen kouluttama,  hänellä töissä oleva hypokoira. Salla osaa varmasti kouluttaa myös koiran, kun hän  on opettajana sairaanhoito-oppilaitoksessa Kotkassa. 


Kummat lienevät hankalimpia opetettavia, hypokoirat vai hoitajat, sitä hän ei kertonut  :) 
Hypokoira Hani on rodultaan Stabijhoun, harvinaisempi rotu. Ihana otus, joka merkkasi minun korkean sokerin  diabetes illassa. 
Koska avustajakoirat  kiinnostavat kaikkia, pyysin Siniä mukaan diabetes iltaan, vaikka hän ei diabeetikko olekkaan.  Kiva kun hän suostui. Oli hieno parivaljakko edustamassa koirien aatelia,  Hypo-Hani ja Opas-Diiva, Eikä emännissäkään ollut mitään vikaa. Yhtä ihailevia katseita saivat niin emännät kuin koiratkin. 


Tulevaa hypokoira  projektia ajatellen Sini ja Diiva (Diivalta ei tosin kysytty) lupautuivat jatkossakin toimimaan tuki koirakkona. Diiva on loistava "häirikkökoira" esim. ohitusharjoituksissa, koska se ei hötkyile eikä välitä vaikka toinen osoittaa ylenmääristä kiinnostusta. Femmakin teki kolutushetkissä osansa, se istui ja haukotteli hihnassa kyllästyneen näköisenä.


En ole koskaan kätellyt niin paljon, kuin Sinin kanssa käteltiin. Hypokoiran pitää osata istua nätisti paikoillaan, kun joku tulee lähelle juttelemaan tai kättelemään. Monta kertaa kuului yhteisillä lenkeillä kätellessä  että ISTU PAIKOILLASI. Jos joku kuuli muttei nähnyt meitä, niin varmasti ihmetteli että kenen pitää istua paikoillaan.


Innolla odotamme kaikki, että labbispennut näkevät päivänvalon.
Arja Makkonen


  Kuvassa: Hypokoira Hani, Sini ja Opas Diiva

  Kuvassa: Femma ja Diiva :  Femma ja Diiva


Poistunut koira

07-09-2018

Juuri kun kaikki on mennyt oppikirjan mukaan, tapahtuu sellaista mitä ei ikinä pitäisi käydä. 
Vanhan, väsyneen ja kivuliaan koiran siirtymisen pois tästä elämästä ymmärtää jotenkin , mutta sitä ei soisi millään elämänsä alussa olevalle koiralle. Molempi tapaus sattuu kuitenkin yhtä paljon sieluun.


Donalle kävi niin että elämä loppui kesken. Polvivaiva, eturistisiteen repeämä, vei Donan liikuntakyvyn muutamassa päivässä. Teimme Aimon kanssa päätöksen, että Donan jalkaa ei aleta operoimaan. 
Koira oli niin kivulias, että säälitti katsoa sen menoa.
Ortopedi, kuten omalääkärikin olivat meidän kanssa samaa mieltä operoinnista.


Oma tuttu lääkäri nukutti Donan 5.9. -18. Nyt Donaa ei enää koske.
Ystäväni sanoi : Dona oli hyvä dogi. 
Niin oli, näyttökoetta vaille "hypodogi",  joka nuuhkii nyt makeita tuoksuja muualla.


Arja Makkonen

   Dona ja kesä