Opaspentuperheet Facebook-linkki

Perussivut

Tapahtumia

Fanituotteita

Vuoden Äippä

Blogi

Galleria

Linkkejä

Keskustelualue

Yhteydenotto

Mobiiliversio


Vantaan opaskoirakoulun avoimetovet 9.6.18

12-06-2018

Hei!

Melko vakituisena Vantaan opaskoirapäivillä kävijänä haluan kiittää koulun henkilökuntaa järjestelyistä. Ainoa, mitä he eivät olleet pystyneet järjestämään oli pikkupentujen esittely, kundi niitä kertakaikkiaan ollut nyt keväällä syntynyt. Yksi suloinen pikkupoika oli vieraiden joukossa. Isäntäväki piti mukavasti seuraa eri puolita tulleille ja Vesku esitteli koulua tunnetulla taidolla paikalla oi myös uusi miellyttävä johtaja, joka piti seuraa vieraille ja kuunteli kunkin kokemuksia koulusta ja omista kasvatuspennuistaan ja opaskoiristaan. Janne antoi hyvän kuvan koirien koulutuksesta paikalla olleiden pentujen ja niiden kasvattajien kanssa. Lisäksi hän oli laatinut  temppuradan halukkaille mekaanisen "opaskoiran" kanssa. Tarjoilukin piti huolen siitä, ettei kenenkään tarvinnut lähteä nälkäisenä kotimatkalle. Mukana mukana oli myös autolastillinen vannoutuneita opaskoiraihmisiä entisen ja tulevan mammakoiran kanssa.
Toivotan edelleen onnea koulun tärkeälle työlle.

Pirkko, entinen pentuäippä ja peesari


Opaspennut Kanniston kotieläintilalla 10.5.2018

10-05-2018

Pentukouluttaja Aura kutsui Kanniston Kotieläintilalle Tampereen ja Turun opaspentuperheet. Tila sijaitsee Loimaalla, Alastaron taajaman lähellä. Tampereelta matkaa noin 100km.

Kanniston kotieläintila on aito vanha maatila, jossa eletään perinteen mukaan nykyajassa. Tilalla on kaksisataa eläintä. Ruokailu- ja majoitustiloja mukavuuksineen on jopa sadalle hengelle. Eläinlajit edustavat alkuperäisiä kotimaisia rotuja, ja joukossa elelee sopuisasti erikoisempia lajeja kuten ylämaankarjaa, aaseja ja poroja, sekä hauskannäköinen seepra-aasi lempinimeltään Sepa. Tilalla on useita lintulajeja ja suuri kanitarha.

Aura antoi meille ohjeita erilaisiin tilanteisiin ja kertoi eläimistä. Päivä oli täydellinen, jopa sään suhteen. Meillä oli paljon nähtävää, haisteltavaa ja ”maisteltavaa”, samalla saimme hyvän lenkin ja opit erilaisten eläinten kohtaamisiin. Tämän tilaneläimet olivat hyvin ystävällisiä ja tulivat hyvin uteliaina haisteleen koiriamme.

Kiva oli myös tutustua Turkulaisiin hoitoperheisiin ja vaihtaa kuulumisia.

Nyt kotonakoiruudet nukkuvat tyytyväisinä päivän antiin.


25.4.2018, Miksi jotkut ovat rautavatsoja?

27-04-2018

Tampereenopaspentukerho oli mukana järjestämässä koiraväelle asiapitoista luentoa kansainvälisenä opaskoirapäivänä. Tilaisuus pidettiin Lymedissä ja tupa oli täynnä väkeä!

Luennoitsijana ol iETT Shea Beasley. Kuulimmepa taas tietoa niin paljon, että huh huh…. Oli ihanaa kuunnella asiantuntijaa joka säihkyi tiedosta ja osasi kertoa kaiken hyvin ymmärrettävästi. Saimme kysellä, kommentoida ja tarkenneella kuulemaamme.

Kuulimme koiran suoliston epätasapainon aiheuttamista ongelmista ja miten ne korjataan. Samassa  opittiin miten hoitaa itseään ja koko perhettä. Melkoinen 😳uutinen oli, että suolistomikrobisto muuttuu samankaltaiseksi koko perheellä koirineen päivineen 😀

Kiitos SheaBeasley ja Lymed tästä todellisesta tietopläjäyksestä, kuulijat olivat onnellisia!



On opaspentukerhon palkitsemisen aika

26-04-2018

Opaspentukerhon äippä on valittu vuodesta 2009 lähtien kansainvälisenä opaskoirapäivänä. Opaspentukerhoa kutsutaan leikkimielisesti äippäkerhoksi ja sen jäseniä sukupuolesta riippumatta äipiksi.

Tiedämme, ettei koirankasvattaminen ole kenellekään äipälle helppoa. Kaikki opaspentuperheet ovat pennun kasvatustyössä tarvinneet lujaa tahtoa ja lukemattomia harjoitteita.  Opaspentukerho haluaa kerran vuodessa valita näistä äipistä vuoden äipän.

Vuoden 2018 äipät ovat Sirpa Miettinen ja Asko Salminen Kangasalta. He ovat pyyteettömästi ja suurella sydämellä toimineet opaspentujen sekä eläkeläisen hoitoperheenä.

Aiemmin on monesti kuultu sanonta: kaikentakana on nainen, mutta Sirpan kohdalla pitää sanontaa hiukan muotoilla sanonnaksi: naisen takana on myös mies <3. Ilman Askoa ei Sirpa ”pärjäisi”ja ilman Sirpaa ei Asko ”pärjäisi” opaspentujen kasvatuksessa.

Tällä vuoden 2018 äippäperheellä on ollut opaspentuja kolmelta eri tuottajalta ja tätä laajakatseisuutta, me arvostamme. Vuoden 2018 äippäperhe ei varmasti ole etukäteen miettinyt pentuihin käytettyä aikaa, rahaa sekä muita resurssejasi, vaan tehnyt työtä suurella sydämellä.

Näillä meriiteillä Sirpa ja Asko saavat opaspentupiirin attelisarvon  Lymedin kokoustiloissa torstaina 25.4.2018




KUVASSA oikealla Sirpa Miettinen


Tulevan hypokoiran elämää,

19-04-2018

Jos Dona kirjoittaisi itse, juttu kulkisi suunnilleen näin:

Minä, pieni suloinen Dona-koira, silkkikirsu, pehmokorva, söpöläinen, lähes opaskoirien sukua (henkisesti ainakin), olen hyvä.
Suoritin viime syksynä hypokoira osakokeissa hypohajutunnistus- ja ilmaisukokeen loistavin arvosanoin. Nuuhkin hajulaudalta emännän hypohajun kertalaakista, ja ilmaisen hypoja tökkimällä emäntää reiteen. Kokeessa se ei muka ensin huomannut tökkäämistäni niin tökkäsin oikein voimalla, hyvä ettei muori kaatunut.
Huhtikuussa -18 suoritin noutamisen osakokeen tyyliin "piece of cake". Laittoivat kolme kertaa noutamaan siripiri putkilon, ja joka kerta "hae siri" onnistui pudottamatta tai venkoilematta.

Emäntä kehui minua koko luokan edessä priimukseksi, mutta kyllä se äkkiä putosi pilvilinnoista alas.
Meillä oli nimittäin myös KKK, eli Kiva Koira Kansalainen kenraaliharjoituskoe huhtikuun  hypokurssilla.
Emäntä se siellä töppäili oikein kunnolla. Mitäs vei minut sinne kentälle, vieraaseen paikkaan. Minä kyllä osasin ottaa koulutusliinan hampaisiini ja juosta karkuun, osasin myös noutaa koulutusartiot kentältä, vaikka ne kuulemma olisi pitänyt jättää paikoilleen.
Ihmiset saivat kyllä minua tulla taputtamaan, mutta sille ruskealle kundille, joku labradoodle, ihan pikkasen haukuin, itse se kyllä aloitti.
En välittänyt mitään lehmänkellosta enkä kepeillä kulkevasta ihmisestä...siinähän mennä könkkäsi. Ja kun ohiteltiin muita koirakkoja, emäntä hoki kuulemma mielessään että "prkle kunnolla", mutta ei se sitä ääneen sanonut. Hyvin meni ohitukset, ainakin emännältä.
Olisi myös pitänyt istua paikoillaan kun emäntä lähtee kuuden metrin päähän,  mutta  minusta oli kivempi mennä perässä ja riepottaa  koulutusliinaa. Emäntä  kysyi opettajalta helakka puna naamallaan, että ei tainnut mennä harjoituskoe läpi...ope vastasi hieman lakoonisesti, että "ei tainnut mennä".

Tuli siellä kurssilla muutenkin riehuttua,  rappusissa lensin kirsulleni ja aloin ontumaan. Ai että isäntäväki pelästyi, oikein nautin niiden tuskasta. Siitäs saivat kun pitivät minua päivän kiinni.
Ei tosin enään naurattanut kun kotipuolessa veivät lääkäriin. Mukava  omaläääri Peltolan Sini, eläinlääkäri Sirkka Salmelan klinikan lääkäreitä​ Haminassa,  ​ laittoi minulle piikin persauksiin ja  huumasi minut puolustuskyvyttömäksi. Hän otti kuvia ilman lupaani etujaloista. Intimiteettisuoja puuttui täysin.  Ei löytynyt mitään luuvikaa, ja jäätiin seuraamaan tilannetta. Sini kyllä vihjaisi, jos vaiva jatkuu, jalkaa voisi katsoa ortopedi.

Ontuminen jatkui vielä muutaman päivän päästäkin. Nyt ne veivät minut ortopedille Porvooseen ​ Avec Eläinklinikalle. 
Ortopedi on myös opaskoirakoulun lääkäreitä, ja on hoitanut isosisko Femmaakin. Hänkin on erittäin mukava  lääkäri. Simona Lilius-Lappalainen muisti minun "matten ja fatten" oikein hyvin. Tietenkin, koska ainahan ne on koiria kiusanneet lääkäreillä, jotta tutuksi on näköjään tultu.
Etutassun isosta anturasta löytyi "reikä", ja röntgenkuvassa näkyi että anturassa on hiekkaa tms. Eläinlääkäreillä on kumma tapa pistellä piikkejä pieniin koiriin, joten Simonakin huumasi minut ja hoiti tassu anturan.

Nyt olen pönttöpää  ja koulutuksesta sairauslomalla.  En sitten yhtään tykkää olla pönttö päässä, ja tassu on siteessä, ja sidettä vaihdetaan päivittäin.  Siitä saisi kivan riehu hetken, mutta matte ja fatte ovat armottomia. Tänään on keltaisen tassusiteen vuoro, huomenna saan punaisen. Ulos pääsen vaan hihnassa, ottavat sentään pöntön pois päästä siksi aikaa.

​ ​Vapuksi saan tikit pois, meinaavat viedä omalääkärille poistattamaan ne, niin Sini tai joku toinen klinikan lääkäri katsoo tassun parantuneen. Ja jos riehun siellä, emäntä sanoi että saan taas piikin persukkeisiin.


   

   Ovikello kuva: Koiran pitää olla nätisti kun ovikello soi, katso kai saa.

Simona ja Dona: Lääkäri ja potilas