Tapahtumia     Fanituotteita     Vuoden Äippä     Blogi     Galleria     Linkkejä     Keskustelualue     Yhteydenotto


Opaspentuperheet Facebook-linkki

Vuoden Äippä

Opaspentukerhoa kutsutaan leikkimielisesti äippäkerhoksi ja sen jäseniä äipiksi sukupuolesta riippumatta. Opaspentukerho valitsee vuosittain vuoden Äipän. Vuoden Äippä on lähtenyt liikkeelle Oittaalla opaskoirapäivän tapahtumassa vuonna 2009 ja se julkaistaan aina kansainvälisenä opaskoirapäivänä, huhtikuussa.

Valinnan taustalla on joukko varsin väljiä "sääntöjä". Ne tähtäävät lähinnä siihen, että kunniakirjan saaja on jotenkin omalla toiminnallaan tukenut opaspentuja. Ehdotuksia vuoden 2019 äipästä otetaan vastaan 31.1 2019 asti. Lähetä perusteltu ehdotus Sarille (etunimi.p.talonen@tampere.fi)

_______________________________

Valitut Äipät

2009 Serena Karlsson Helsingistä
2010 Outi ja Leena Väkevä
2011 ei valittu äippää
2012 Elvi Kurri Helsingistä ja Elina Kujanpää Tampereelta
2013 Kaurasen perhe Helsingistä
2014 Mari Haapavaara Korpilahdelta
2015 Merja ja Martti Haapalainen Tampereelta
2016 Hannele ja Jukka Vuola, Tuusulasta
2017 Makkosen perhe Haminasta
2018 Sirpa Miettinen ja Asko Salminen Kangasalta

Vuoden 2019 äippä julkaistaan kansanvälisenä opaskoirapäivänä ke 25.4. 2019. 

__________________________

Vuoden 2018 äipät ovat Sirpa Miettinen ja Asko Salminen, Kangasalta. 

Ensimmäinen hoitopentu Donna otettiin heille lievittämään Sirpan pentukuumetta. Kaiken kaikkiaan hoitopentuja heillä on ollut seitsemän. Viisi heistä on ollut Näkövammaisten liiton Vantaan opaskoirakoulun hoitopentuja, yksi hoitopentu Latviasta ja heidän nykyinen Myy, on NouHaulta.

Jokainen pentu on ollut omanlaisensa jekkuineen. Aina uuden pennun tullen haasteena Sirpan mukaan on pentuun tutustuminen ja tietenkin tavaroiden uudelleen järjestys.  Monesti pennut toimivat sisutustehtävissä. Sirpan ja Askon kotona onkin seinässä oma tonttuovi, johon on tehty reikä tonttujen vierailua varten.  Vaikka monia kommelluksia on tapahtunut ja monet silmälasit hajonneet, ovat silti hoitopennut tärkeä osa Sirpan ja Askon elämää.


__________________________________________________

  KUVASSA vuoden 2017 Äippäperhe: Aimo ja Arja Makkonen, sekä eläkkeellä oleva Opas Femma Haminasta


Meidän hoitoperhe harrastus alkoi vuonna 1981, kun siihen aikaan vielä nuori merenkulkija vaimo parkui keskellä Atlanttia että "byäää, mie haluan koiran".
Koiran,  jota en lapsena koskaan saanut.
Siihen se järkevämpi puolisko Aimo, totesi että mihinkäs sinä sen panet kun ollaan laivalla töissä. Sitten hän jatkoi innostuneena, vaikka ei sitä myöntänyt,  että jos meille koira tulee, se on musta labradorinnoutaja.
Myöhemmin hän tunnusti, ettei oikein edes tiennyt millainen se musta labradorinnoutaja on, nimen oli kuullut joskus,  mutta kun oltiin menossa Eurooppaan Kanadasta, jonka rannikkoa pitkin Labradorinvirta kulkee, niin labrador kuulosti  komealta.
Newfoundland oli myös aika lähellä, mutta ehkä se labrador sittenkin on enemmän meille sopiva handy-size koira.

Koira tuskan apuun riensi Aimon siskonpoika Vesä Väkeväinen, joka kertoi opaskoirakoulun hoitoperhe asioista. Vesa oli juuri siirtymässä  opaskoirakoulun leipiin.
Meidän toinen kasvatti Opas Jade, taisi olla ensimmäinen Vesan kouluttama opaskoira 80-luvun alussa.

Minulla oli samoihin aikoihin edessä  parin vuoden opiskelut maissa, ja siihen saumaan tuli Mäkkylästä se ihan eka hoitopentu Opas Ymmi. Opashan siitä tuli, mutta jalkavaivan vuoksi työ ura loppui alkuunsa. Hieno kotikoira, jota vanhempani mielellään ??? hoitivat kun oltiin laivalla.
Miten se sitten niin kävikään, että alkoi tulla niitä omatekemiä pentuja, ja jäimme sen myötä maihin töihin,  ja mikä parasta, koiraharrastus saattoi jatkua. (On kyllä tunnustettava, että kävi pari kertaa mielessä, että eipäs noita omatekemiä pentuja saa palautettua mihinkään koulutukseen)
Sekin on toki sanottava, että lapsenlapset ovat takuulla palkkio siitä, että ne omat hoiti hellyydellä aikuisiksi.

Hoitokoiranpentuja on tullut ja mennyt, ja olen aivan varma, että hoitopentujen myötä niin omat, kuin lapsenlapsetkin, ja osa naapureidenkin lapsista, ovat saaneet vastuuntuntoa eläimen kanssa olemisesta, ovat oppineet arvostamaan luontokappaleita ja oppineet suhtautumaan opaskoiriin ja niiden käyttäjiin sekä muihin palveluskoiriin hyvin.
Lisäksi olemme saaneet uusia ystäviä tämän harrastuksen myötä vuosien varrella.

Tällä hetkellä taloa hallitsee 7-vuotias ex-opas Femma. Se oli meillä kasvamassa, mutta valitettavasti jalkavamman takia joutui luopumaan oppaan työstä muutama vuosi sitten.
Kyllä sillä taito vielä on tallella, koska se tarjoaa itseään valjaisiin vieläkin, kun joku ystävä ravistelee opasvaljaita kotiin lähtiessään.
En ole saanut vaihdettua sitä mustaan Diivaan tai Beaan, aina ovat emännät huomanneet surkeat yritykseni vaihtokauppaan.

On vielä mainittava tästä labradorin väri asiasta. Ystävillä oli aikoinaan pari opas kasvattia. Ensimmäiset olivat sisaruskoirat, meillä musta Ymmi ja heillä vaalea Ysmi. Useampaan otteeseen ollaan juteltu minkä värinen se labbis pitää olla. Ystävä sanoo että vaalea on niin kaunis, minä sanon että musta sen olla pitää.
Nykytilanne on se, että meillä on molemmilla ruskeat labrador sisaruskoirat. Friida ja Femma.  Liennytystä on siis tapahtunut värien suhteen.

Vielä kerran kiitos kunniakirjasta !!

Arja  ja Aimo Makkonen
Hamina

Heillä on ollut hoidossa mm:  Ymmi, Jade, Hipa, Ciia, Riitu, Valma, Emppu, Vippe, Zima, Ita, Martta, Femma. Lisänä Rotikka-Oili. Satunnaisia hoitojaksoja olivat vierailevat tähdet naapurin Lopo ja kavereiden opaspentu Iko ja Aida.

_________________________________________________


  KUVASSA vuoden 2016 äippäperhe, Hannele ja Jukka Vuola, sekä eläkkeellä oleva mammakoira Pipsa Tuusulasta.

Olemme erittäin tyytyväisiä saatuihin ehdotuksiin opaspentukerhon vuoden 2016 äipästä. Ehdokas valittiin ehdokkaista yksimielisesti ja tämän vuoden painopiste oli opaspentukerhon näkökulmasta tärkeä "pala", nimittäin opaspentujen mammaperhe. Kuvassa vuoden 2016 äipät ovat Hannele ja Jukka Vuola, Tuusulasta. He ovat pyyteettömästi ja suurella sydämellä toimineet Pipsa mammakoiran, sekä opaspentujen Uppa, Hopi ja Muusa hoitoperheenä.

Tiedämme, ettei koiran kasvattaminen ole kenellekään äipälle helppoa. Opaskoiran kasvattaminen vaatii lujaa tahtoa ja lukematon määrä harjoittelutunteja. Opaspentukerho haluaa kerran vuodessa valita näistä hoitoperheistä vuoden äipän. Tämän vuoden painopiste oli opaspentukerhon näkökulmasta tärkeä "pala", nimittäin opaspentujen mammaperhe.

Lähes kaikki tulevat opaskoirat syntyvät ja kasvavat Opaskoirakoululla. Oman kasvatustoiminnan pohja ovat omat, huolella valitut jalostuskoirat. Jalostuskoirat elävät hoitoperheissään normaalia kotikoiran elämää mammailujaksojen välillä. Opaspentukerho kutsuu näitä valioyksilöitä mammakoiriksi ja heidän hoitoperheitään mammaperheiksi.

Mammakoiran perhe elää oman siitoskoiransa rinnalla monenlaisia tunteita Tunteet ovat varmasti sekä pettymyksen kuin ilon tunteita, on ala- ja ylämäkiä ja välillä ei tiedä, kumpi on parempi. Jalostuskoirat ovat valioyksilöitä ja niin voimme sanoa myös tämän vuoden äippien valinnasta - he ovat valio yksilöitä mammakoiran kasvattajina.

____________________________________________________

Kuvassa vuoden 2015 äipät Merja ja Martti Haapalainen Tampereeelta. Kuvassa mukana Luffe (vasemmalla) ja Oona.

Vuoden 2015 äipän valinnan painopiste oli opaspentukerhon tapahtumiin osallistuminen.  Merja ja Martti Haapalainen Tampereelta, valittiin 2015 vuoden äipiksi. Heillä on oman Oona labukan kanssa ollut kasvamassa opaspennut Moksu ja Carlos. Tällä hetkellä heillä on kasvamassa kolmaskoira nimeltään Luffe. Haapalaiset ovat osallistuneet monen vuoden ajan aktiivisesti pentukerhon järjestämiin tapahtumiin ja tehneet muutenkin pyyteettömästi monenlaista opaskoiriin liittyvää vapaaehtoistyötä.

_____________________________________________________

 Vuoden 2014 äippä Mari Haapavaara Korpilahdelta. Kuvassa mukana Into ja Omar.

Vuoden 2014 äippä on Mari Haapavaara Korpilahdelta

Hänellä on vuodesta 2002 alkaen ollut kasvamassa monta hoitopentua. Lisäksi on ollut "palautuspentuja", joita on syystä tai toisesta tuotu takaisin koululle kesken hoitojakson. Kaikkien suomen opaskoirakoulujen pentujen hoito perustuu arvokkaaseen vapaaehtoistyöhön jota tekevät "äipät", jotka kasvattavat suloisista pikku pennuista teini-iän riiviövaiheen kautta hyvin käyttäytyviä koiria opaskoirakoulutusta varten.

Mari osallistuu opaspentujen keskustelualueella keskusteluihin: hän kertoo omasta äippänä olostaan ja kommentoi muiden kirjoituksia ottaen huomioon myös heidän mielipiteensä ja vaihtoehtonsa ja antaen vinkkejä "ongelmakoiriin ja koiraongelmiin".  Olemme myös saaneet lukea monet hauskat jutut Marin koirien edesottamuksista.

_________________________________________________

Vuoden 2013 äippäperhe Kauranen; Merja Kokko ja Timo Kauranen. Kuvassa mukana heillä pentuajan viettäneet koirat Samu ja opas Ysi, Heramajärven maisemissa.

__________________________________________________

Vuoden 2012 äippä Elina Kujanpää Heramajärven maisemissa. Vasemmalla Nemi ja oikealla Elinan kolmas kummikoira Vilka.

Eteiseni seinällä on kehystettynä  Opaspentukerhon kunniakirja.

On vaikea kuvitella hämmästyneempää ihmistä kuin minä, kun se minulle ojennettiin  Vantaan Opaskoirakoululla kansainvälisenä opaskoirapäivänä 25.4.2012. Enhän minä ole yhtään koiraa kasvattanut, vaikka yhtä opaspentua usein olinkin tavannut, kummikoiraani Vilkaa, joka Sari-kasvattajansa kanssa vieraili  luonani.

Vilka on kolmas Vantaan Opaskoirakoululta lunastamani kummipentu ja ensimmäinen, josta tuli opas. Hänen ansiostaan pääsin osallistumaan monenlaisiin opaspentukerhon tapahtumiin Tampereella ja kauempanakin. Kiinnostavaa on ollut seurata, miten pennut kehittyvät, tuli niistä sitten oppaita tai vaikkapa terapiakoiria. Vaikka oma kummikoirani ei enää lähellä olekaan, pääsen jatkuvasti mukaan opaspentukerhon tilaisuuksiin.

Eihän pentujen seuraamiseen väsy!